Tervetuloa Sennin Blogiin!

Ihmisen mieli ja tunteitten palo.

Mieli tekee ihmisen lähelle, tunne lukee merkkejä, elekieltä, josko tämä ihminen olisi minulle, järjen käyttö jää hyvin vähäiseksi.

Se on luonnon tekemää sokeutta, jotta pariutuminen tapahtuisi. Hyvin yksinkertaista, eikö totta!

Luolakauden yksinkertaisuus ei enää toimi. Parisuhteet ovat tulleet usein monimutkaisiksi tänä päivänä. Vaikka jokaisella on periaatteessa vapaa tahto, niin usein voi joutua jopa hirmuvallan alle, jossa omalla tahdolla ei ole merkitystä.

Miksi en ole osannut valita kumppaniani, vaan olen sallinut itseni tulla valituksi käsittämättömän ihmisen kumppaniksi.

Miksi en löydä ketään, vaikka kuinka haluaisin.

Haluaisin tietyn henkilön, mutta hän on toisessa suhteessa.

Miksi olen niin yksinäinen?

Miksi on sana, johon on tuhat vastausta, mutta ilman tekoja ne ovat vain sanoja.

Tähän olen saanut vastauksen kummitätini sanonnasta; tee jotakin ja lakkaa valittamasta.

Kaikki lähtee omasta itsestä, kukaan toinen ei voi elää toisen elämää, jokainen joutuu kulkemaan omissa kengissään, joten TUNNE ITSESI

Näihin ”tutkimuksiin” saa opastusta, jos niin haluaa. Toisen kokemus ja tieto (esim. selvänäkijä, ennustaja) voi auttaa aukaisemaan mahdottomilta tuntuvia solmuja sekä antaa uskoa tulevaan.

Kun päästää itsensä omasta vankeudestaan, niin pystyy löytämään ratkaisuja sen jonkin tekemisen tekemiseen.

 

Hyvää vointia viruksista huolimatta!
Toivottaa Senni

Senni ja Mietintämyssy

Mietintämyssy on oivallinen apukeino ajatusten ja tunteitten selvittelemisiin. Toisinaan tuntuu kuin asiat olisivat kytkettyinä spiraaliksi pään ympärille eikä käämilangan päästä saa otetta. Silloin asettelen kuvainnollisesti myssyn päähäni ja laitan silmät kiinni sekä huokaisen, joskus menen yksinoloon tai oikaisen petille selälleni, vain huokailuun eli hengittämiseen.

Nukkumaanmenoaikana, jos on jokin mystinen ongelma vaivaamassa, niin lakkaan vatkaamasta asiaa ja asettelen myssyn päähäni ja asia on aamulla kirkastunut.

Kymmenen vuotta sitten, juuri näihin aikoihin mietin ankarasti kuinka saisin kuvan muistoksi niistä kymmenestä autistista, joitten kanssa askaroin kolme kuukautta. Heitä ei saanut valokuvata ilman edunvalvojien lupia. Osasin 20 sanaa hebreaa ja hoidokkini eivät osanneet puhua lainkaan, mutta meille syntyi sanaton viestintä.

Minulla oli pari päivää vapaata, jolloin mietin ratkaisua mahdottomaan. Tee mahdoton vaikeaksi, olin joskus kuullut sanottavan. Hengessäni laitoin myssyn päähäni montakin kertaa ja sitten se valkeni. Sain heiltä sormenjäljet ! Pyysin hoitajalta A4 paperia ja sormivärit. Suunnittelin auringonkukan, johon itse väritin keskustan ja jokainen maalasi sormellaan yhden terälehden, myös hoitajat.

Nimi kirjoitettiin terälehden viereen. Vain yksi vastusti, mutta häneltäkin lipsahti kulmaan sormenjälki. Siitä auringonkukasta tuli minulle todella arvokas taulu.

Hei, täällä Senni!

Tänään männyt huojuivat tuulessa 45 asteen kulmassa kerrostalon yläkerroksiin nähden. Olisin halunnut käydä kuuntelemassa niitten puhetta, mutta tarvittavaa kojetta ei minulla vielä ole.
Kesällä olin kansallispuistossa, jossa kuuntelimme puita sekä kukkia. Kieli oli kylläkin kukkaispuhetta, jota voi muuntaa musiikiksi ja näin on jo tehtykin. Eri kasvit laulavat eri rytmillä ja sävyllä, puhuvat toisilleen, mm. varoittavat vaarasta.

Vuosia sitten rakensimme hirsimökin vanhalle rakennuspaikalle, jossa kasvoi koivuja, yksi koivu melkein kurkisti keittiön ikkunasta työpöydälle. Tunsin nahoissani ettei se halunnut minua sille tontille. Niin kävi, minä poistuin.

Kokeilin kerran käsien energiaa tomaatin taimille, olivat ikkunalaudalla ja aurinko oli laskenut, olivat kääntyneet ikkunaan päin eli valoon. Vein käteni 15-20 cm etäisyydelle ja hieman liikuttelin edestakaisin, ikään kuin sivelisin. Viidentoista minuutin kuluttua taimet olivat kääntyneet tupaa ja käsiäni kohden.

Seisoessani vuoren kielekkeellä yksin, ymmärsin kuuluvani osana maailmankaikkeuteen.

Jos tippuisin alas ja kuolisin, niin maailmanjärjestys olisi muuttunut!