Tervetuloa Sennin Blogiin!

Hyttystanssi

 Hyttyset tanssivat spiraalissa. Aurinko on alhaalla taivaan rannassa.

Linnut ottavat osansa hyttysistä ja auringon tilalle tulee kuun sirppi tummalle tähtitaivaalle.

Vetovoimainen tunneviritys on alkukantainen halu, himo, ihastus, jonka tarkoitus on sama kuin teeret soitimella tai sammakon kutukurnutus.

Jotkut sanovat tätä rakkaudeksi. Alku se onkin rakastamisen kehittymiselle.

Onnellisuus on minussa itsessäni. Rakkaus tuntuu minusta autuaalta, mutta en tunne sitä, miltä toisesta tuntuu. Se on luottamusasia ja vetovoiman lain alainen salaisuus.

Mahdollisuus avautua rakkaudellisuuteen on mm. jos kysyy vaikka itseltään muutamia kysymyksiä.

Osaanko hyväksyä ja rakastaa itseäni niin, etten ole rakkauden kerjäläinen, vaan voisin rakastaa  lähimmäisiäni ja uskoa, että rakkautta saa tuhlata, ja se vaan lisääntyy?

Kohtelenko itseäni raakamaisesti, eli sallinko äärimmäisen huonoa kohtelua, hylätyksi tulemisen pelosta tai muusta pelosta?

Uskallanko olla minä, omassa persoonassani ilman rooleja, ilman kaikenlaisia alistamisia ja riippuvuuksia?

Se olen minä itse, jolle minun tulee ensin antaa kunnioitusta ja huolenpitoa. Siis aivan ensimmäiseksi, sillä sitä kautta rakkaus vetää puoleensa onnellisia ihmissuhteita, se on vetovoiman laki.

Rakkautta ja hyväksyntää ei saa vaatimalla, kunnioitus saadaan ja myös annetaan.

Rakkaudessa ei ole hintalappua.

 

Terveisin Senni

Kaikki värit

 Valkoinen on väri, joka aistitaan. Se on sähkömagneettista valoa. Angervon kukat heijastavat kaikkia värejä, jolloin ne näyttävät valkoisilta.

Avaruuden musta-aukko näyttää mustalta, se on nielaissut kaikki värit.

Millainen on mustavalkoinen ihminen?

Tosikko, pysähtynyt ääripäihin, joko hyvä tai huono, onnistuminen tai epäonnistuminen.

Maailma on kuitenkin kirjava, monimuotoinen.

Haluanko olla oikeassa, vaiko onnellinen?

Tarve olla aina oikeassa, syö fyysistä ja henkistä terveyttä. Armollisuus, empatia antaa mahdollisuuden onnellisuudelle.

Valkoinen valhe, armollisuutta vai pelkoa?

Hätävalhe, pelkoa?

Valhe on myös, jos on uskovinaan valehtelijaa (Schopenhauer)

Emävale, ihminen pettää itseään (Nietsche)

Onnellisuus on meissä itsessämme ja sitä voi harjoitella, vaikka lakkaamalla vatkaamasta huonoja asioita ja siirtymällä valoisiin asioihin omassa elämässä, sillä mihin huomiosi kiinnität, se lisääntyy!

 

Terveisin Senni

Kukkia ja roskia.

Järveltä tuulee ja tuo tullessaan rantaan viime vuoden järviruokojen kuolleita korsia, jotka raastavat paljaita käsiä. Vesi on kovaa ja nyt vielä kylmää.
Jos hyppäisin mahalaskulla laiturilta, niin tuntisin kipua.
Vesi kaiken alku, opettaa sukeltamaan. Opettaa, ettei ihmisellä ole enää kiduksia, joitten avulla olisi kuin kala vedessä. Vesi on ihmistä vahvempaa, siksi on turhaa kokeilla vaikka mahalaskua. Se sattuu. Sekin sattuu, kun ihminen likaa juomavetensä, peruselintarpeensa.
Veden äärellä voi ajatella suuria ja pieniä asioita – kukkia ja kärpäsiä. Tuntea tunteita, rakkautta, vihaa ja ns. ”kuoleman syntejä”.

Mihin kiinnität huomiosi, se lisääntyy. Mitä tilaat, sitä saat.

Aina ei saa sitä mitä haluaa, mutta uskon saavani sen mitä tarvitsen. Tämä ei ole kenellekään helppoa, koska tarvitaan avointa mieltä, opiskeluhalua, kärsivällisyyttä ja rehellisyyttä nähdä oma osuutensa elämässään.

Jos kiinnitän huomioni koviin kuolleisiin korsiin ja kylmään veteen sekä räntäsateeseen toukokuussa, lisäksi viruksen aiheuttamaan vankina oloon, niin siinä on avainsanat kuolleet, kylmä räntä, vankina. Ne ovat kaiultaan kielteisiä sanoja, jotka luovat mielipahaa.

Jos ajattelen, että korret kuuluvat järveen, vesi lämpenee kohta, räntäsade loppuu ja aurinko alkaa paistaa, koronakin menee aikanaan ohi, siis kohotan mieltäni, enkä usko ja LUULE, että tulee varmaan takatalvi, eikä kesästäkään tule lämmintä ja koronakin tekee maailmasta lopun.

Siinä on kaksi totuutta.

Voin pettyä molemmissa tapauksissa. Koronavirus menee ohi tai sitten ei mene. Olen kuitenkin odotteluajan paremmassa voinnissa, jos ajattelen myönteisesti.

 

Terveisin Senni

Hyvän päivän viritystä.

Heräsin tänä aamuna alavireisenä. En ollut väsynyt, mutta maailman meno ja virukset tulivat ”päälle”, suomeksi sanottuna kaikki otti päähän.

En halunnut kuulla uutiskanavaa, en klassista musiikkia, en iskelmiä, en keskustelua.

 Ihmisten kielteisyys ja huonot uutiset olivat jääneet muhimaan mieleeni!

En voi tappaa koronavirusta enkä voi tehdä maailmanrauhaa, mutta omalle mielelle ja voinnille voin.

 Siispä aloitin mieleni virityksen. Muistin viisaan ajattelijan sanoneen, että olet sellainen millaiseksi mielesi virität.

 Aloitin aamun uudestaan vähin äänin ja söin kiitollisena aamiaiseni. Päätin jatkaa viritystä ja katsoin muistojani kuuden vuoden takaa samalta päivältä, mitäpä silloin olin ihmetellyt.

 Olin toivottanut aurinkoista päivää ystävilleni ja ajatellut soittaa kukkopillillä aamusoiton, olin saanut sen lahjaksi edellisenä päivänä, siinä on hyvä sointi.

Samainen kukkopilli oli nyt pääsiäisen kunniaksi koristeena pöydällä.

 Puhalsin ja se soi edelleen, vaikka matkan varrella sen kaula oli katkennut ja liimattu paikalleen.

 Tunsin olevani hyvällä mielellä jakamaan päivää toisten kanssa.

Ihmisen mieli ja tunteitten palo.

Mieli tekee ihmisen lähelle, tunne lukee merkkejä, elekieltä, josko tämä ihminen olisi minulle, järjen käyttö jää hyvin vähäiseksi.

Se on luonnon tekemää sokeutta, jotta pariutuminen tapahtuisi. Hyvin yksinkertaista, eikö totta!

Luolakauden yksinkertaisuus ei enää toimi. Parisuhteet ovat tulleet usein monimutkaisiksi tänä päivänä. Vaikka jokaisella on periaatteessa vapaa tahto, niin usein voi joutua jopa hirmuvallan alle, jossa omalla tahdolla ei ole merkitystä.

Miksi en ole osannut valita kumppaniani, vaan olen sallinut itseni tulla valituksi käsittämättömän ihmisen kumppaniksi.

Miksi en löydä ketään, vaikka kuinka haluaisin.

Haluaisin tietyn henkilön, mutta hän on toisessa suhteessa.

Miksi olen niin yksinäinen?

Miksi on sana, johon on tuhat vastausta, mutta ilman tekoja ne ovat vain sanoja.

Tähän olen saanut vastauksen kummitätini sanonnasta; tee jotakin ja lakkaa valittamasta.

Kaikki lähtee omasta itsestä, kukaan toinen ei voi elää toisen elämää, jokainen joutuu kulkemaan omissa kengissään, joten TUNNE ITSESI

Näihin ”tutkimuksiin” saa opastusta, jos niin haluaa. Toisen kokemus ja tieto (esim. selvänäkijä, ennustaja) voi auttaa aukaisemaan mahdottomilta tuntuvia solmuja sekä antaa uskoa tulevaan.

Kun päästää itsensä omasta vankeudestaan, niin pystyy löytämään ratkaisuja sen jonkin tekemisen tekemiseen.

 

Hyvää vointia viruksista huolimatta!
Toivottaa Senni

Senni ja Mietintämyssy

Hei, täällä Senni!

Tänään männyt huojuivat tuulessa 45 asteen kulmassa kerrostalon yläkerroksiin nähden. Olisin halunnut käydä kuuntelemassa niitten puhetta, mutta tarvittavaa kojetta ei minulla vielä ole.
Kesällä olin kansallispuistossa, jossa kuuntelimme puita sekä kukkia. Kieli oli kylläkin kukkaispuhetta, jota voi muuntaa musiikiksi ja näin on jo tehtykin. Eri kasvit laulavat eri rytmillä ja sävyllä, puhuvat toisilleen, mm. varoittavat vaarasta.

Vuosia sitten rakensimme hirsimökin vanhalle rakennuspaikalle, jossa kasvoi koivuja, yksi koivu melkein kurkisti keittiön ikkunasta työpöydälle. Tunsin nahoissani ettei se halunnut minua sille tontille. Niin kävi, minä poistuin.

Kokeilin kerran käsien energiaa tomaatin taimille, olivat ikkunalaudalla ja aurinko oli laskenut, olivat kääntyneet ikkunaan päin eli valoon. Vein käteni 15-20 cm etäisyydelle ja hieman liikuttelin edestakaisin, ikään kuin sivelisin. Viidentoista minuutin kuluttua taimet olivat kääntyneet tupaa ja käsiäni kohden.

Seisoessani vuoren kielekkeellä yksin, ymmärsin kuuluvani osana maailmankaikkeuteen.

Jos tippuisin alas ja kuolisin, niin maailmanjärjestys olisi muuttunut!