Tervetuloa Veeran Blogiin!
Nyt kun kesä mennyt on.
Sateenropina tuo nostalgisia muistoja nuoruuden kesäajan nukkumapaikasta aitassa, jonne oli tuotu vanha sänky ja hylly lehtiä sekä kirjoja kesälukemiseksi. Sinne oli ihanaa piiloutua haaveksimaan ja tutustumaan Valittujen palojen tarinoihin ja sateen ropistessa kattoon. Sateen ääniä oli mukava kuunnella, samalla kun sain kaipaamaani yksityisyyttä kiusoittelevilta veljiltä
Syksy on aina ollut minulle muutoksien aikaa. Monet kodin- ja työpaikan vaihdot ovat ajoittuneet syksyksi. Uusien harrasteiden aloitus on mennyt käsikädessä ruskan hehkuvienvärien laimentuessa sateiden pieksiessä sitä loistoa maata vasten. Luonto valmistautuu lepoaikaan, minä en. Iholla on vielä muistissa hellepäivät ja sydämessä retket puistoalueille ihastelemaan pensaiden ja kukkien väriloistoa.
Varustauduin jo taidepaperien hankinnalla ja värien kaivamisella esiin kaapista. Ensimmäistä tehtävää jo hahmottelen käden ja silmän yhteistyötä virittelemällä, maalaamalla akvarellivärein paperille pelkkää kukkaketoa, ruusutarhaa. Vain ruusuja paperin täydeltä, kymmenittäin. pelkästään punaisia ruusuja ja paljon. Luulisi ruusujen olevan lempikukkiani, vaan eipäs ole, haluan vaan haastetta jota ruusujen maalaaminen tarjoaa.
Kesän päättymisen näkyminen luonnossa on luopuminen puhtaista heleistä väreistä ja vaihtuminen syviin, dramaattisiin ja kullanhohtoväritykseen. Vaahterat ja haavat pudottavat tuttujen luontopolkujen varsille keltaisia lehtiään, jotka kahisevat kivasti jalkojen alla. Ilma tuoksuu erilaiselta ja tuulen tuntu iholla ei ole enää samalla tavoin hyväilevä kuin lämpiminä kesäpäivinä.
Nyt on aika kerätä käpyjä, spreijata niitä kulta ja hopean värisiksi lasimaljaan eteisen lipaston päälle. Etsiä jäkälää keittiön ikkunoiden väliin, jonne marraskuun lopulla kokoan puisen ja punaiseksi maalatun tonttupopulan joulupukkeineen ja muoreineen. Vuodenajat näkyvät kodissani väreissä ja muodoissa Ihan kohta haen värikkään pihlajanoksan korkeaan lasimaljakkoon ja tuon osan syksyistä luontoa keittiöön, harmillisen vähän ovat pihlajat tuottaneet raskaasti roikkuvia marjaterttuja tällä alueella.
Rakastan syksyn pimeneviä iltoja ja kynttilöiden tuiketta parvekkeella lyhdyissään. Romantikko minussa herää virkistyneenä ja idearikkaana. On ihanaa katsella taivaanrannan värien muutosta kun aurinko vaipuu näkymättömiin ja hitaasti sen luomat värit laskeutuvan alas horisontin taa. Syksyn tulon huomaa ajan käytössä, usein istun parvekkeella nautiskellen hetkestä punaviinin ja ystävän seurassa.
Musiikkivalinnatkin muuttuvat kun ilmat jäähtyvät, kepeät rytmit vaihtuvat toisenlaisiin rytmeihin, klassinen musiikki oli kesäajan tauolla ja jo nyt virittelen itseäni toisenlaisiin tunnelmiin Höstvisan soidessa taustalla. Jää hyvästi kesä, syksy tarjoaa erilaisia elämyksiä, luonnosta löytyy uudenlaista kauneutta ja herkkyyttä. Tervetuloa syksy minuun, sille nostan maljani tänään ukkosen jylistessä ja salamoiden
Veera
————————————————————————
Monena vuotena olen tehnyt leikkaa-liimaa menetelmällä aarrekartan, johon olen kuvilla kertonut tavoitteita tulevalle vuodelle vauhdittamaan niiden toteutumista. Joskus tavoitteet toteutuivat, usein jäivät epärealistisena toteutumatta. Tänä vuonna päätin antaa mahdollisuuden ja vaihdoin rohkeasti nimen unelmakartaksi.
Olen aina viihdyttänyt itseäni haaveilemalla, eikä ole haitannut vaikka haaveet haalistuvat, elävät ja muuttuvat ja joskus jopa toteutuvat. Martin Luther King sanoi rohkeasti I have a dream eräässä puheessaan ja Abba teki aiheesta suositun laulun. Ei siis mitenkään turha aihe. Unelmia, unelmia pitää olla, niissä on edistyksen siemen.
Unelmani ovat pieniä ja kartan ainut kuva keskellä kukkaketoa villahuivi hartioillaan istuva nainen polvet käsiensä halauksessa on kuvaamassa uneksivaa minua. Miksi väheksyisin unelmiani, kun kerran nimensä historian kirjanlehdille saanut suurmieskin tunnusti unelmansa, Unelmani ovat paljon pienempiaä, silti unelmia.
Kartan valmistuminen alkoi elää omaa elämäänsä. Ei löytynyt kuvia, jotka puhuvat enemmän, kuin tuhat sanaa, löytyi vain sanoja jos ei kokonaisia, niin muodostelin tavuista oikeanlaisiksi. Sanoissa on voimaa, ne ovat kuin peräsin valtamerilaivassa, jolla mahdollistetaan laivan kääntyminen, hitaasti mutta varmasti. Niihän sanatkin toimivat, vallankin jos niillä halutaan muuttaa elämänsuuntaa, ja saada voimaa tehdä muutoksia.
Otsikoin kartan naisten lehdestä löytämästäni lauseesta, ”Älä jätä unelmiasi toteuttamatta, siksi ettet usko itseesi ja kykyihisi”. Juurikin niin, tätähän tarvitsen vahvistustamaan luottamaan unelmiin. Ne unelmat ovat realistisia, tänä vuonna todentuu pitkäkaikainen työskentely oman hyvinvoinnin, tavoitepainon ja idean tulla paremmaksi, hyväksi ihmiseksi. Tavoite katsoa ihmistä arvokkaana yksilönä, riippumatta siitä, miltä hän näyttää ulkoisesti.
Samat unelmat, kuin viimevuoden alussa ja sitä edellisen ja edellisen-edellisen. Ehkä jo yli kymmenen vuoden ajan, samaa unelmaa kasvutarinasta. En edes muista, mikä altisti minut tälle unelmalle, se liittyy erääseen henkilöön ja hänen tapaansa reagoida yllättävään tilanteeseen, niin aito, sydämellinen ihminen isolla Illä.
Ohjaavatko unelmat sinun elämääsi, saavatko ne tavoittelemaan ja kurkoittelemaan jotain suurta elämystä itsellesi, Kysyy Veera.